6.12.2013

6.12.

Kuudes kahdettatoista. Tää päivän on aina ollu mun perheelle ja suvulle äidin puolelta aika isokin juttu, suurimmaks osaks sen takia että ukki oli aikoinaan jatkosodassa.  Se on mun mielestä vaan niin uskomatonta että sillon on menty kahdeksantoistavuotiaana jo sotarintamalle, kun miettii mitä nykyaikana vaan vähän mua vanhemmat tekee. Ja se kaikki sodankäynti, turvattomuus & rankat olosuhteet on varmasti olleet ihan hirvittävä kokemus. Monet, kuten esimerkiks mun ukki, menetti sodassa nuoruusvuotensa ja monia ystäviä, jotkut jopa oman henkensä. Ei sitä oikeen ite pysty edes käsittämään.. Luin tässä äskettäin noita ukin kirjoittamia runoja, joissa muistellaan sota-aikoja. Laitoin tähänkin muutaman kun ne on musta niin hienoja :)

kynttilä

Sinä siis sittenkin tulit, olet nyt
kanssani samassa unessa, samassa
                      taistelupaikassa.
Ajatuksesi hammasta purren suljettu,
tiukalle vedetty elämä terässirpaleinen
Algazar-kukkulan länsirinteessä
                      vuosikymmenien
unessamme.
Tuntolevysi osoite ei taida riittää,
eivätkä ne tänne osaa.
Kotona olisi ollut lämmintä.

ukki

Sota lepää, 
Rintama on tänään hiljainen.
Ei kuulu laukausta, ei ääntä
tänä keväisenä aamuna.
Suolla on vettä hangen pintaan asti.
Taivaanvuohi lentää mäkättäen suon yli.

Ei laukaustakaan.
On niin hiljaista, että pelottaa.




Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti